Tuoksuisiko ruusu tosiaan yhtä ihanalta, jos sen nimi olisi vaikka valkotäpläimikkä (joka minusta kuulostaa kyllä todella inhalta ihosairaudelta), tarhamaltsa tai soikkolikusteri? Enpä tiedä. Ruusu kuulostaa sanana kauniilta, ja nimessä on myös se ihastuttava puoli, että ruusu kuulostaa monella kielellä ainakin melkein ruusulta. [Und auf Deutsch...]
Tämä nimiasia on nimittäin aika akuutti. Puutarhatietämyksen asteittainen kasvu on johtanut siihen, ettei kasveja ostella enää palstalle aivan summanmutikassa, vaan aivan oikeasti (ainakin välillä) pysähdytään miettimään, mitä ja minne kannattaisi istuttaa. Valon ja varjon määrä vaihtelee, yhtäällä maa pidättää vettä paremmin kuin toisaalla. Penkkien aukkopaikkoja on hyvä peittää niin, että puutarhaan saadaan vähän näkösuojaa. Ja onhan se ihan kiva, että kasvit ovat nättejäkin.
Mistään ei kyllä tulisi mitään ilman kasvien tieteellisiä – siis niitä latinalta kuulostavia – nimiä. Kun puutarhakirjoja luetaan suomeksi, saksaksi ja englanniksi, on soppa valmis, jos ei pidä varaansa. Onneksi Buddleja davidii on Buddleja davidii ihan puutarhakirjan alkuperämaasta riippumatta. (Ja tuo syyssyrikkä on ihana – meidän palstallemme viime kesänä istutettu perhosten suosikki ei valitettavasti selvinnyt talvesta.)
Puutarhahaaveilun ja penkkien suunnittelun ohella kasveja myös ihan oikeasti ostetaan. Viime viikonloppuna tilanne lipesi taimimarkkinoilla käsistä vakavasti (kuva alla), ja kun ilahduttavan laajasta taimivalikoimasta yritettiin poimia sopivia, oli monessa kohden tärkeää tähytä noita tieteellisiä nimiä. Näistä pitäisi riittää syötävää ja silmäniloa koko kesäksi!
Nimien paikalliset asut ovat sinänsä aika eriskummallisia. Nuo aluksi mainitut ovat suomenkielisistä ehkä hassuimmasta päästä. Mutta onpa saksalaisillakin omansa. Yrittäkääpä vaikka sanoa “Schneeglöckchen”, “Storchschnabel”, “Chinaschilf” ja “Stiefmütterchen” perä perää tosi nopeasti – ja ässät kuuluu suhauttaa! Välillä myös mietityttää, miksi forget-me-not eli Vergissmeinnicht on suomeksi nimeltään lemmikki eikä vaikka “muista minua”. Ja miksi cranesbill eli Storchschnabel on kurjenpolvi (eikä -nokka).
Enimmän aikaa kuitenkin ihan oikeasti mietityttää se, miten saisi kasvit pidettyä hengissä, vaikka yöt ovat vielä melkein talvisen kylmiä. Nämä nimiasiat ovat sentään vain hassuja sivupolkuja, kasvimaan hyvinvointi taas vakava asia.
Päivän musiikillinen inspiraatio > Patrice Rushen: Forget Me Nots ♫
Taimet / Die Setzlinge
Forget Me Nots ♫
“Was uns Rose heißt, wie es auch hieße, würde lieblich duften” (von Shakespeare’s Romeo & Juliet). Aber würde es? Wirklich? Auch wenn Rose zum Beispiel Hundzahn, Spätweisskohl oder Vogelknöterich heißen würde? Da bin ich mir nicht ganz sicher. “Rose” – das klingt so gut! Und der Name ist auch deswegen praktisch, weil Rosen auch in anderen Sprachen beinahe gleich heißen.
Das mit den Namen ist bei uns nämlich ein recht akutes Thema. Wenn man mehr von Gärtnern lernt, merkt man, dass es eigentlich wichtig ist, ein wenig im Voraus zu planen. Man muss (mindestens ab und zu) Halt machen und daran denken, was und wo eingepflanzt wird bevor man etwas neues für den Garten kauft. Welche Stellen sind sonnig, welche schattig? Ist der Boden porös oder lehmig? Sind irgendwelche Stellen zu offen – braucht man dort Sichtschutz? Und es stört auch nicht, wenn die Pflanzen toll aussehen.
Das alles wäre viel schwieriger ohne diese schönen wissenschaftlichen – auch “lateinisch” genannten – Namen. Da wir Gartenbücher auf Finnisch, Deutsch und Englisch lesen, wäre eine Katastrophe ohne die “lateinischen” Namen vorprogrammiert. Buddleja davidii heißt Buddleja davidii in allen Gartenbüchern. (Und der damit gemeinte Schmetterlingsstrauch ist auch sehr schön; leider ist unserer im letzten Winter abgestorben.)
Zwischen Gartenplanung und Umgestaltung von Blumenbeeten kauft man öfters neue Pflanzen. Letztes Wochenende haben wir wie verrückt schöne Setzlinge gekauft (siehe Foto oben), und da war es auch wichtig, dass man die richtigen gewählt hat. Dabei waren die wissenschaftlichen Namen sehr nützlich. Jetzt haben wir viel zum Essen und Bewundern!
Die endemischen Namen von Pflanzen sind eigentlich ganz lustig. Die am Anfang genannten Namen finde ich als Finnin echt exotisch. Aber wir Finnen haben auch supertolle Titel für die Naturwunder. Oder wie findet ihr z.B. die Namen “valkotäpläimikkä”, “tarhamaltsa” oder “soikkolikusteri”? Es ist auch erstaunlich, dass unsere Vergissmeinnicht (auf English forget-me-not) auf Finnisch “Liebling” heißt. Und bei uns ist der Storchschnabel das Storchknie…
Zur Zeit bin ich eher besorgt, wie die Pflanzen die kalten Nächte überleben werden. Das mit den Namen ist eigentlich nur eine Nebensache – wichtiger ist, was im Gemüsebeet los ist.
Musikalische Inspiration des Tages > Patrice Rushen: Forget Me Nots ♫
